Tänä vuonna maastossa ei ollut niitä lukemattomia hiekkateitä joita Seitsemisissä oli, joten runsaasti edettiin ihan umpimetsässä. Umpimetsä Ylläksellä tosin ei (yleensä) ole kovin hidasta kulkea, puut ovat harvassa ja pohja kovaa.

Arviomme kuljetusta matkasta on noin 64,7 km (33,0+14,0+17,7 etapit, väleissä pysähdyttiin kahdessa sopivasti matkalle osuneessa kodassa tunnin verran kummassakin). Reittimme linnuntietä.

Energiapatukoita sain lopulta syötyä 11. Niitä oli mukana liikaa, turhaa painoa. Kaikki olisi kyllä voinut syödä ja silti olisi kuluttanut enemmän. Rastilla 87 (13:39) täytin juomasäkkiin 2 litraa vettä. Siinä oli vielä maalissa ehkä pari desiä jäljellä, 115 juodun kulauksen jälkeen. 90 kulausta tosin meni ennen rastia 91 (20:34). Päivällä kuumassa veden kulutus oli siis erittäin paljon suurempaa.

Sijoituksemme oli 140./232, pisteillä 136/376 (voittaja 339). Tulokset täällä.

Hyttysiin varautuminen oli tarpeetonta. Niitä oli vähän, eivätkä ne jaksaneet lentää kävelyvauhtiamme muutenkaan.

Aamuyöstä päällä oli sadevarustus, fleece, pipo ja hanskat. Vaatteita oli siis sopivasti, vaikka niistä painoa tulikin. Yöllä oli pahimmillaan noin +5 °C ja tihkusadetta. Illalla ukkosti ja satoi kovaa, mutta olimme sen verran alhaalla, ettei lämpötila vajonnut pahasti. Tunturissa oli kuulemma satanut ukkoskuuron aikana räntää.

Tällä kertaa käytin koko matkan sandaaleita. Alussa jalassa oli Falken pyöräilysukat, mutta ensimmäisellä kodalla 33 kilometrin jälkeen vaihdoin Sealskinzeihin. Tässä vaiheessa sukat olivat olleet läpimärät jo varmaan kymmenisen kilometriä. Loppumatkalla oli siis noin 32 kilometriä Sealskinzit jalassa. Loppuvaiheessa jalkapohjat tuntuivat päkiän kohdalta isovarpaan kohdalta rakkoisilta. Suihkussa tarkastellessa osoittautui, että niissä kohdissa oli poikittaissuuntaisia ihon repeämiä. Seuraavana päivänä ainakin toiselle puolelle on nyt rakkolaastarin alle muotoutunut rakko samaan kohtaan. Pitäisi selvittää, onko syypäänä nyt sukat vai kengät. Ehkä sukan alla pitäisi olla alussukka, tai sitten pitää vaihtaa kenkiä. Icebug Spirit voisi olla hyvä kokeilu (kokeilin kaupassa 11,5(45)-kokoa, mutta se oli vähän liian iso. Seuraavaksi pienempi 10,0(43) oli selkeästi liian pieni. Pitää löytää 11,0(44,5))

Kisan aikana oikean polven alle takasisäsyrjään muodostui lihas/jännekipua jo aika varhain, ja se paheni tasaisesti loppua kohti. Nyt seuraavana päivänä nelipäiset reisilihakset ovat aika hellänä polven sisäsyrjältä. Tämä on tietysti minulla heikko kohta, ja koko polvenseudun ongelmisto voi johtua liian heikoista nelipäisistä polven sisäsyrjällä.

Jostain syystä vasen hartia oli lopussa jumissa ja kipeä. Aina välillä se halusi vielä tulla enemmän kipeäksi, jolloin piti ottaa reppu pois ja levätä hetki. Hartiat yleensäkin tulivat yllättävän kipeiksi vaikka reppu oli kevyt ja vaihtelin kiinnityksiäkin silloin tällöin.

Ensi kerralla voisi tehdä väliaikasuunnitelman reitistä, ja viedä sen metsään mukaan. Samaten rastivälien pituudet olisi hyvä laskea siihen ennakkoon, ettei iske epätoivo kun etenee jotain pitkää väliä. Tällä kertaa 3,5 km välillä ihmeteltiin miksi ei etene.

Laskin lopuksi Concordella lyhyimmän mahdollisen reitin, joka käy kaikki rastit läpi. Pituudeksi tulee (noin, johtuen siitä ettei minulla ole tarkkoja rastikoordinaatteja vaan arvoin ne järjestäjän kuvista) 135,6 km. Järjestys on: lähtö 81 68 44 77 33 84 32 96 30 95 90 73 42 72 98 67 86 48 50 70 54 41 92 89 62 94 66 87 45 76 74 52 47 60 85 51 83 75 91 63 53 82 97 64 43 40 93 61 88 80 55 99 71 65 79 22 31 46 78 21 maali. Yllättävän pitkiä pätkiä menee täsmälleen samalla tavalla kuin suuri osa kärjen joukkueista on ne mennyt. Ihmiset siis osaavat pitkälti ratkaista kauppamatkaajan ongelmaa. Muistutettakoon, että tietokoneenkin ratkaisu on vain paras, jonka se osasi löytää. Kauppamatkaajan ongelma on yksi niitä ongelmia, johon ei ole olemassa tyydyttävää optimaalisen ratkaisun löytävää menetelmää.