Mammuttimarssi 2008 edettiin Karkkilan, Lopen ja Tammelan pikkuteillä 24.-26.10. RC Eemelin kaksimiehinen joukkue voitti ajalla 10:59, yksimiehinen joukkueeni tuli jaetulle kuudennelle sijalle ajalla 20:13. 11 joukkuetta tuli hyväksytysti maaliin, kolmesta joukkueesta tuli rippeet ja 7 keskeytti.
Lähtö oli 18:00, kahdeksannelle eli uimarastille tulin noin 2:00 ja lähdin sieltä noin 3:30. Maaliin tulin 14:13. Suurimman osan matkasta matkasin Telaman Tuomon kanssa, ja ensimmäiset 10 ja puoli rastiväliä myös Skinnarin Juhan. Tämän jälkeen Juha lähti juoksemaan ja oli lopulta 3:31 ennen meitä maalissa. Lähinnä 10–11 -välillä olimme toisistamme suuremman matkan päässä, kun haimme itsellemme sopivinta askellusta.
Säätila oli 8 °C ja alussa tihkusadetta, joka yltyi yön mittaan, muttei missään vaiheessa kovin rajuksi. Sade loppui kokonaan noin seitsemän aikaan aamulla, kun pahin pimeys alkoi taittua. Päällä oli alussa paksut juoksutrikoot, pitkähihainen aluspaita, fleece, Haglöfsin Paclite-takki, Haglöfsin pipo ja Goren jo hieman elämää nähneet hanskat. Jossain vaiheessa ennen uimarastia laitoin myös Paclite-housut jalkaan, ja otin ne sitten pois auringon noustua. Kenkinä oli Columbian Titanium Torrentit ja sukkina alussa Falken vaellussukat. Uimarastilla vaihdoin likomärkien sukkien tilalle Sealskinzit. Falket olivat kuivat kuudetta rastia edeltäneelle melko turhanaikaiselle metsäoikaisulle asti. Sealskinzit toimivat esimerkillisesti. Ensi kerralla laitan Sealskinzit heti jalkaan. Hanskat olivat uimarastiin mennessä läpimärät, mutta kädet eivät siitä huolimatta palelleet. Hanskojen pois ottaminen ja päälle laittaminen rasteilla tekstiviestileimausta varten oli märkyydestä johtuen hidasta.
Lähdin baanalle ehkä turhan raskaalla varustuksella. Mukana oli minimaalinen yöpymisvarustus, 1,2 kg erilaisia patukoita ja noin litra vettä. Yöpymisvarustusta en käyttänyt lainkaan, patukoista meni 400 grammaa ja vettä tarvitsi täydentää vain kerran, uimarastilla.
Reppu (noin 30-litrainen Fjällraven) ei tuntunut enää kovin hyvältä loppuvaiheessa. Seuraavana päivänä oli vähän vasen hartia pistävästi kipeä joissain asennoissa. Maanantaina tämä oli ohi. Ensi kerraksi tarvitsen juoksuun kelvollisen tarpeeksi suuren kantolaitteen. Lihakset eivät ehtineet kipeytyä suorituksen aikana ollenkaan, sunnuntaina oli hieman jäykkyyttä jaloissa, joka maanantaina jo alkoi helpottaa. Jalkaterät olivat loppuvaiheessa pahiten kipeät ja tekivät kymppirastin kohdalla kävelemisestä jo melko kivuliasta. Tästä johtuen aloin juosta välillä. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla juoksemista ja kävelemistä vuorotellen jo alusta alkaen. Jalkaterien kipu on maanantaihin mennessä lähes täysin kadonnut. Alkumatkasta oikean jalan jalkaholvia edestä kannatteleva jänne varoitteli välillä ikävästi, mutta tämä ei sitten akutisoitunut missään vaiheessa. Samaten Rogainingissa pahaksi äitynyt oikean polven tuen katoaminen (räätälinlihas tms?) oli jossain vaiheessa tuloillaan, mutta jäi sitten säikäytykseksi.
Psykologinen matala piste oli jossain 9–10 -välillä viiden aikoihin aamulla, kun oli märkää, kylmää, pimeää, kävelyvauhti alkoi pettää minkä seurauksena oli erityisen kylmää, ja koska väli oli triviaali, kukaan ei lukenut lainkaan karttaa, minkä seurauksena ei sitten tiedetty edes missä ollaan. Peloteltu kolmelta tuleva epätoivo estettiin sillä että kolmelta oltiin yhä nuotion ääressä.
Uiminen—tai siis kastautuminen—8-asteisessa vedessä oli aika paljon rajumpaa kun pohjalla oli 40 kilometriä kävelyä kaatosateessa, verrattuna siihen että tulee levänneenä sata-asteisesta saunasta. Aika moni keskeytti uimarastilla.
Kolme kertaa poikettiin tieltä “oikaisemaan”. Arvioni näistä on, että kertaakaan ei säästetty aikaa. Aikaa tuskin menetettiinkään ihmeempiä määriä. Pehmeä alusta ja vähempi matka tulivat joka tapauksessa tarpeeseen näillä jaloilla.
Valaisimena oli Petzlin Tikka XP, joka on kutakuinkin se onneton ritsa, josta kilpailukutsu varoitti. Tiellä kulkiessa se riitti kuitenkin erinomaisesti, eikä kuutosrastia edeltävä hortoilukaan nyt oikeastaan valon puutteen piikkiin mennyt vaan sen ettei vain osannut.